Kulttuuriministeri Tanja Karpelan (ent. Saarela) haitallisia ideoita

    Vuonna 2013 Tanja Karpela sai äänivyöryn Uudellamaalla, minkä johdosta hänestä tehtiin Keskustan kulttuuriministeri. Taidepiirit olivat järkyttyneitä, sillä Karpelan avut olivat lähinnä missi- ja mallimaailmassa, kun kulttuurista hänen tietämyksensä osoittautuikin olemattomaksi. Ei ihme, että tuorein Sipilän hallituksen kulttuuriministeri 2017 Sampo Terho on aiheuttanut Karpelan tapaan turhautumista kulttuuripiireissä. Karpela oli ennen ministeriyttään jo vuosien ajalta profiloitunut juorulehtien lemmikiksi ja skandaalijulkkikseksi, jonka pinnallisuus ja ihmissuhdekohellukset eivät vakuuttaneet ketään kulttuuripuolen vaikuttajaa. Samoin nyt kulttuuriministeri 2017 Sampo Terhon puolue on julkisesti ilmoittanut vastustavansa nykytaidetta. Karpelan kautena päätösvaltaa siirtyi suuressa osin sanelubyrokratiaa harjoittaville virkamiehille ja poliittisen harkinnan merkitys kutistui selvästi kohumissin toimien tuloksena. Karpela ymmärsi kuitenkin olla arvostelematta taidepiirejä, sillä siihen hänen tietämyksenä ei riittänyt. Kaikki sujui siksi taiteilijoiden näkökulmasta lopulta hyvin, koska Karpelaa ei pidetty missään tilanteessa uhkana. Hän antoi byrokraattien tehdä työnsä ja halasi itse äiti Ammaa. Nyt puolestaan Sampo Terho pelottaa ohuella tietämyksellään.

Ministeri Karpelan lakiflopit ja matkailun ahdinko Terhon perinnöksi

    Matkailualan kehittäminen oli ollut pohjoisen elinkeinonharjoittajien suuri toive jo Karpelan kaudella. Pohjoisen laskettelukeskukset olivat alkaneet kiinnostaa venäläisturisteja ja tukea valtion taholta kaivattiin kipeästi. Se Karpelan kaudella jätettiin käytännössä huomiotta. Nyt kun turismin kasvu on ollut huikeaa, kulttuuriministeri 2017 Sampo Terho on suurten odotusten paineessa. Suomen matkailu on kasvanut huikeasti ja ilman kulttuuriministerin tukea hyödyt menevät ohi suun. Tanja Karpelan ministeriyden aikana valmisteltiin uusi suuri ja vähemmän kaunis tekijänoikeuslaki, ns. Lex Karpela. Tämä lakihirviö oli jo valmistelutyöryhmän kokoonpanon perusteella täysin tekijänoikeusjärjestöjen temmellyskenttää. Laki mm. teki laittomaksi omien äänitallenteiden muuntamisen kannettavaan soittimeen sopivaksi. Laki oli kokonaisuudessaan ja vaikeaselkoisuudessaan täysi susi, mutta Karpela sai sen läpi eduskunnassa väitteellä, että se olisi direktiivien ehdottomien vaatimusten mukainen. Tämä lainsäädännöllinen mörkö ja kohumissin muut ministerikauden hölmöilyt varjostavat yhä tuoreen ministerin alkavaa taivalta. Kulttuuriministeri 2017 Sampo Terhoa ei ole yleisesti pidetty minään tarmokkaana uudistajana, joten Karpelan virheistä ei vieläkään päästäne kokonaan eroon.

    Tanja Karpela ei kerännyt kiitosta kulttuuritietämyksellään ja hömppäjulkisuudellaan. Hänet pelasti oikeastaan se, että edeltäjänsä olivat vieläkin toivottomampia tapauksia. Suvi Lindén oli todellinen tyhjänpäiväisyyden ruumiillistuma humppakarnevaaleineen ja onnettomine lahjomisyrityksineen. Suomen hallituksen kulttuuriministeriys on perinteisesti luovutettu puolueen ministeriehdokkaista epäammattimaisimmalle ehdokkaalle. Tanja Karpela kuitenkin selvisi ministeriydestään kohtalaisesti etenkin suuren julkisuusarvonsa takia. Tietämättömyytensä takia hankalissa asioissa ääni oli virkamiehillä, mikä johtui Karpelan tiedon ja kiinnostuksen puutteesta ministeriönsä vastuualueisiin. Mutta Karpelan aikana kulttuuriasioista tiedotettiin jopa päivälehtien etusivulla, mitä ei aiemmin ollut tapahtunut. Kummallista kyllä Karpelan kohujulkisuudesta ja tietämättömyydestä oli kosolti hyötyä maamme kulttuurielämälle. Kun hän osallistui paikallisiin maakuntatapahtumiin, seurasivat lööppilehdet tarkasti hänen liikkeitään. Tai jos hän ei saapunut, mainosefekti oli täysin sama. Miten Sampo Terho, kulttuuriministeri 2017 pystyy edistämään kulttuurin etua suhteellisen nuivalla imagollaan?


Mitä seuraavaksi Sampo Terho?

    Sampo Terholla ei ole Tanja Karpelan julkisuusarvoa eikä karismaa. Terhon ego on myös huomattavasti vaatimattomampi kuin lööppikuningatar Karpelan. Tietämättömyys ja mielenkiinnon puute (varsinkin ns. korkeakulttuuriin) vaikuttaa olevan yhteinen nimittäjä. Lisäksi Terhon seikkailut oman puolueensa sisällä ovat nostaneet kysymyksen: onko Terho edes legitiimi ministerinsalkun kantaja? Hänen sininen tulevaisuus - yhdistyksensä kun on sanoutunut irti emäpuolueesta ja sen politiikasta, jonka avulla Terho ministerinä kuitenkin istuu. Jos Sininen tulevaisuus saa tarpeeksi kannattajakortteja puolueeksi rekisteröintiä varten, voiko hän enää olla ministeri? Joka tapauksessa Terho ei poliittisesti nauti enää äänestäjiensä luottamusta, joten hänellä pitää olla valtavasti pokkaa istuessaan ministerinä Perussuomalaisen puolueen edustajana. Kulttuuriministeri 2017 Sampo Terholla olisi huikea lista parannuksia tehtäväksi kaudellaan. Mutta tuskinpa hän minään luutana alkaa edeltäjiensä epäonnistumisia perkaamaan lyhyeksi jäävällä kaudellaan. Terho ei ole antanut ulospäin mitään edeltäjiään ihmeellisempää kuvaa. Nähtäväksi jää, skarppaako Terho heikoista alkuasetelmista, vai meneekö ministeriys pelkäksi maatalousnäyttelyksi ja jalkapalloksi.