Kulttuuripolitiikka on tärkeä politiikan osa-alue

    Kulttuuri on keskeinen osa ihmisten elämää ja yhteiskunnallista toimintaa. Monien mielestä kulttuuri nimenomaan määrittelee ihmistä ja on ominaista ainoastaan tai ainakin enimmäkseen ihmisille. Kulttuurin voi ymmärtää monella tavalla. Laajimmin ajatellen se on kaikkea mitä ihmiset tekevät ja luovat, kapeimman määrittelyn mukaan se on pelkkää eliitin mahtipontista harrastusta, jolla halutaan erottua niin sanotusta rahvaasta. Samalla tavalla viranomaisten ja poliitikkojen harjoittama kulttuuripolitiikka voidaan myös nähdä hyvin kapeana, enemmän tai vähemmän tarpeettomana puuhasteluna, joka vie resursseja muilta politiikkalohkoilta. Mutta jos tutustuu laajemmin eri kulttuurin osa-alueisiin ja ymmärtää sen laajemmassa kontekstissa, tilanne näyttää hyvin erilaiselta. Voidaan jopa ajatella, että kulttuuri on lopulta kaiken ihmisenä olemisen keskiössä, jotain joka antaa muille toiminnoille lopulta merkityksen. Tästä syystä kulttuuripolitiikka onkin tärkeää ja tarpeellista, ja valtion kannattaa siihen panostaa.

State Secretary. Minister of Culture and Sport. State Secretary. Internal Audit. Permanent Secretary. Communications and Public Relations. International Relations. Department for Education and Science policy. Department Office. General Education Division. Vocational Education Division. Division for Higher Education and Science. Higher Education. Research. Department for Cultural, Sport and Youth policy. Division for Cultural Legislation and Finance. Division for Art Policy Cultural Export and Exchange Unit. Division for Cultural Policy Copyright Unit. Sports Division. Youth Policy Division. Administration Department. General Administration Division. Human Resources Division. Financial Planning Division. Financial Administration Division. Information Management Division. May 2010.

Kulttuuri voidaan ymmärtää monella tavalla

    Kulttuuri on käsitteenä monesti haastava, koska se voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Toisaalta se voidaan ymmärtää hyvin kapeasti, jolloin viitataan lähinnä korkeakulttuuriin, niin sanotun eliitin ooppera- ja taideharrastuksiin, joihin tavallisella kansalla ei ole paitsi pääsyä myöskään kiinnostusta. Jossain toisessa yhteydessä kulttuuri-sanalla viitataan laajemmin kaikkeen, mitä ihmiset ovat lajina koko historiansa aikana tehneet. Tai sitten sanalla viitaan vaikkapa työpaikan kulttuurin, siihen millaisia tapoja työyhteisöllä on. Kulttuuripolitiikka, josta vastaavat poliitikot on myös yksi näkökulma. Aina kun jokin asia tai termi on hyvin monisyinen ja ymmärrettävissä useilla eri tavoilla, keskustelu muuttuu vaikeammaksi. Väärinkäsitykset kasvavat ja ihmisten välinen vuorovaikutus suurella todennäköisyydellä epäonnistuu, koska osapuolet eivät ymmärrä toistensa lähtökohtia riittävällä tavalla. Tästä syystä myös kulttuuripolitiikka ja muut aiheeseen liittyvät yhteiskunnalliset ponnistelut voidaan ymmärtää väärin ja niiden merkityksen perusteleminen voi olla paitsi vaikeaa myös välttämätöntä.

    Olipa määrittely mikä tahansa, kulttuuri on jotain hyvin ominaista nimenomaan ihmisille. Ihmiset luovat toimintatapoja ja traditioita sekä siirtävät niitä uusille sukupolville. Tämä on olennaisinta kulttuurissa. Halusipa nähdä kulttuurin erilaisina taidemuotoina tai vain arkisina tapoina, kulttuuri on jotain, mitä ei kannata ohittaa. On hyvä tunnustaa, että kulttuurilla on itseisarvo yhteiskunnassa. Kulttuuri on yksilöä ja yksittäistä hetkeä syvempi asia. Se luo jatkuvuuden tunnetta ja merkitystä elämään ja antaa yksilölle mahdollisuuden kiinnittyä itseään suurempaan kokonaisuuteen. Nähdä itsensä osana arvokasta historiaa. Juuri tästä syystä kulttuuripolitiikka on tarpeellista. Useimpien politiikan lohkojen tarkoituksena on huolehtia ihmisten perusturvasta, yhteiskunnan turvallisuudesta ja talouden vakaudesta. Kaikki tärkeitä asioita. Mutta ihmiselämän mielekkyys ei synny vain perusturvasta. Kun ihmisen perustarpeet on tyydytetty, hän lähes poikkeuksetta alkaa tavoitella muita kuin pelkkiä hengissä säilymiseen liittyviä päämääriä. Tällöin kulttuuri eri muodoissaan astuu kuvaan, melkeinpä jokaisen kohdalla.

    Kulttuuri tuo uskoa tulevaisuuteen

    Kulttuurilla voi olla merkitystä myös kokonaisten yhteiskuntien kehityksen tai jopa syntymisen kannalta. Monesti tästä esimerkkinä käytetään naapurimaatamme Viroa, jonka itsenäistymiseen on nähty vaikuttaneen osaltaan virolaisen kulttuurin vahvuus. Virolaiset kokivat, että heidän yhteisönsä oli yhtenäinen ryhmä, jolla oli oma tarina ja historia. Tällainen mahdollistaa sen, että ihmiset alkavat uskoa itseensä ja parempaan tulevaisuuteen, ja sen myötä alkavat toimia myös käytännössä päämääränsä puolesta. Viron kulttuuri on tästäkin syystä hyvin kiinnostava, ja moni toivoo sen saavan enemmänkin näkyvyyttä. Tästä tehtävästä vastaavat lukuista eri tahot, ei vähiten Viron nykyinen kulttuuriministeri Indrek Saar. Virallinen kulttuuripolitiikka ei toki voi vastata kaikesta, mutta toisaalta sillä on suuri merkitys.

    Kulttuuripolitiikan tehtävänä on luoda puitteita, joiden avulla tavalliset kansalaiset, taiteilijat, erilaiset instituutiot ja yritykset voivat sujuvasti toteuttaa ja edistää kulttuurin eri muotoja. Siksi kulttuuriasioista virallisesti vastaavan henkilön on tarpeellista ymmärtää kulttuuria myös ruohonjuuritasolla, sekä kulttuurintuottajien että kulttuurin kuluttajien näkökulmasta. Viron hallitus on oivaltanut tämän, sillä ministeri Saarilla on pitkä tausta taiteilijana. Hän on valmistunut Tallinnan Viron musiikki- ja teatteriakatemiasta ja toiminut näyttelijänä useita vuosia politiikan toimien rinnalla. Voisi ajatella, että tällainen on hyvä lähtökohta työhön. Hänen harjoittamansa kulttuuripolitiikka onkin herättänyt kunnioitusta. Saarin edellytykset toimia kulttuuriministerinä ovat epäilemättä hyvät. mutta lopulta olennaisinta on kuitenkin ministerin asenne. On tärkeä tunnistaa ja tunnustaa kulttuurin eri muodot ja antaa niille kaikille tunnustusta ja arvoa. Arvoasetelman luominen eri kulttuurin muotojen välille on nopea keino heikentää luottamusta ja siten vaarantaa toimintaedellytyksiään ministerinä.