Suomen kulttuuriministeri 2015 saa aikaan monia mielipiteitä

    Suomen kulttuuriministeri 2015, Sanni Grahn-Laasonen, vaikutti kulttuuriministerinä vuosina 2015-2017. Hän joutui väistymään paikaltaan perussuomalaisten Sampo Terhon astuttua kulttuuriministerin pestiin. Korkea edustusvirka, muutokset kulttuuriministerin nimityksissä sekä poliittiset päätökset ovat herättäneet keskustelua. Politiikka, puoluevalinnat sekä ministerivalinnat herättävät jatkuvasti ristiriitoja ja keskusteluja. Se, kumpi näistä kahdesta mainitusta hoitaa työnsä paremmin, on jokaisen meidän päätettävä itse. Suomen kulttuuriministerinä toimiminen edellyttää vahvaa tietämystä kulttuurista, maailmanhistoriasta sekä korkeaa sivistystasoa. Tehtävässä menestymisen voidaan olettaa kertovan siitä, että sekä Sanni Grahn-Laasosella että Sampo Terholla on paljon sanottavaa ja tuotavaa aiheeseen. Grahn-Laasonen on useasti arvostellut sitä, ettei valtion tulisi säännellä liikaa. Yksi parhaiten mieleen jääneistä tempauksista oli Suomen turhien lakien listaaminen vuonna 2013.

Miksi Sampo Terho, paljon puhuttu hahmo, valittiin ministeriksi?

    Kun Suomen kulttuuriministeri 2015 julkistettiin, kansa kohahti. Ei tosin yhtä paljon kuin vuonna 2017. Tuolloin virkaan astui perussuomalaisten rivejä edustava Sampo Terho. Edellinen kulttuuriministeri, eli Sanni Grahn-Laasonen, siirtyi opetusministerin tehtävien pariin. Sampo Terho kiitteli vuolaasti uutta nimitystään ja totesi sen olevan erityisen kiinnostava asia näin Suomi 100 -juhlavuotena. Selvää on, että Sampo Terho halusi panostaa ennakkoluulottomasti uusiin tapahtumiin ja vahvistaa Suomen kulttuurikenttää sekä alan tietämystä. Se, miten hyvin hän on tässä tehtävässään onnistunut, jää jokaisen itse päätettäväksi. Kukaan ei vielä osaa sanoa, kenelle seuraava kulttuuriministeri-nimitys menee ja mihin suuntaan Suomen jo nyt eloisa kulttuurikenttä on suuntaamassa. Se jää nähtäväksi.

    Suomen kulttuuriministeri 2015 kiinnostaa vielä näin vuosia valinnan jälkeen. Sanni Grahn-Laasonen astui virkaan vuonna 2015 ja väistyi siitä vuonna 2017 Sampo Terhon valinnan jälkeen. Siinä missä Grahn-Laasonen pyrki järjestelmällisesti vaikuttamaan Suomen kulttuurikentän byrokratian vähentämiseen, voidaan odottaa kiinnostavia uudistuksia myös Sampo Terholta. Hän on viralliselta titteliltään Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri, Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu. Terhon työpöydällä on siis paljon asioita, mutta voinemme silti toivoa ja odottaa, että hän panostaa paljon myös Suomen kulttuurikentän määrätietoiseen kehittämiseen. Asenne ratkaisee myös tässä työssä, lisäksi kulttuuriministeriltä vaaditaan janoa uutta kohtaan. Hänen on oltava idearikas, tarmokas sekä aidosti kulttuurista innostunut. Vain sellainen henkilö kykenee antamaan kaikkensa Suomen kulttuurille sekä suomalaisten taiteilijoiden hyvinvoinnin eteen.

    Mistä asioista kulttuuriministeri vastaa?

    Kun mietitään kulttuuriministerin työnkuvaa, voidaan pysähtyä pohtimaan asiaa pitkäksikin aikaa. Suomen kulttuuriministeri 2015, kuten kaikki kulttuuriministerit tätä ennen ja sen jälkeen, toimivat vahvasti kulttuurin kentällä. Heidän tehtävänään on edistää kulttuuria sekä tuoda sitä omalla tavallaan lähemmäksi tavallisia kansalaisia. Työ ei ole helppoa, sillä esimerkiksi klassisella musiikilla on vahvasti elitistinen maine ja sen seuraaminen kuuluu vain marginaalisen joukon harrastuksiin sekä kiinnostuksenkohteisiin. Se, miten myös tällaiset elitistisen maineen omaavat osa-alueet saataisiin tavallisten kuluttajien tietoon, on yksi keskeisimmistä kulttuuriministerin työnkuvista. Vuoden 2015 ministeriä on kiitelty laajasti siitä, että hän yritti järjestelmällisesti uudistaa paikoitellen byrokraattistakin järjestelmää Suomessa. Nyt toivomme on Terhossa: mihin hän työssään vielä pääseekään?